Tutkiva oppiminen on usein etenkin luonnontieteissä käytetty opetusmuoto, jossa oppilaat itse selvittävät ratkaisuja ongelmiin ja yrittävät löytää vastauksia sen sijaan että joku ne suoraan heille kertoisi. Jorma Enkenberg on kirjoittanu artikkelin "Oppimisesta ja opetusmalleista yliopistokoulutuksessa" (http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/kipinat/JormaE.htm), josta on löydettävissä selvä yhteys myös tutkivaan oppimiseen.
Enkenberg pohtii mitä tietäminen ja todellisuus on ja puhuukin konstruktivistisesta tietämiskäsityksestä. Sen mukaan ihminen itse havannoi maailmaa ja tekee omat päätelmänsä luoden näin oman todellisuutensa. Tieto on aina tulkittua, ja se vaihtelee tulkitsijasta riippuen. Oppilaillekin pitäisi siis antaa mahdollisuus tulkita ja havannoida ympäristöään ja tapahtumia, jolloin he hankkisivat itse tietoa ympäristöstään ja näin oppisivat maailman kulusta. Enkenberg myös puhuu konstruktivistisen oppimiskäsityksen painottavan ihmisen mielen toimintaa oppimistilanteessa. Pääpaino opetuksessa tulee olla mielen toiminnan edistämisessä. Tätä ajatusta tukee tutkiva oppiminen, sillä kun oppilaalle ei anneta valmiita vastauksia vaan ongelma tai tutkittava kohde, on hänen pakko ajatella itse.
Enkenberg kertoo teknologian voivan olla suureksi avuksi todellisuuden ymmärtämisessä ja tiedon saavuttamisessa. Robotiikalla koulussa voisi olla vaikutusta abstraktien asioiden opettamisessa. Robotit ohjelmoidaan itse kulkemaan tietty reitti, jolloin oppilas voi vaikuttaa toimintaan ympärillään. Sitten robotti kulkee reitin, mutta missään ei ole kiskoja tai tietä jota se kulkee, vaan tieto reitistä on sen sisällä muistissa. Lapsi siis luo reitin itse, jonka siirtää robottiin, vaikka itse reittiä ei näe missään, vain sen vaikutukset huomaa. Artikkeli kertoo myös yhteisöllisyyden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen olevan tärkeää kun yksilö oppii arvoja, taitoja sekä siirtää oppimaansa ulkopuolisesta maailmasta itseensä. Robotiikkaharjoitukset (kuten monet muutkin toiminnalliset tehtävät) ovat usein ryhmässä tehtäviä ja yhdessä etsitään vastauksia. Tällöin oppimiseen linkittyy myös sosiaalisen oppimisen hyödyt. Enkenberg kuvaa artikkelissa oppimisprosessia, jossa oppijoiden tehtävänä oli rakentaa pienoismalli voimalasta. Samoja hyötyjä voidaan soveltaa suoraan moniin robotiikkatehtäviin. Oppilaat oppivat käyttämään asiantuntijan tietoja apuna ongelmien ratkaisemisessa, päättelutuloksia ja omaa tietämystä on osattava muuttaa kohdattaessa ristiriitatilanteita, ja tietoja ja taitoja opitaan aina kun tarvitaan lisää tietämystä.
Opetuksen ongelmana Enkenberg näkee sen korostavan ensin tiedon oppimista teoriassa, sitten vasta sen soveltamista käytäntöön. Tiedot ja taidot tulisi kuitenkin opettaa läheisessä yhteydessä käytännön tekemiseen. Samalla kun opetus tulisi sitoa käytäntöön, tulisi tilanteiden esiintyä oppilaiden omassa maailmassa. Ongelmat tutkivaan oppimiseen olisikin paras saada lapsilta itseltään, jolloin motivaatiokin olisi suurempi kuin toisten asettamissa ihmetyksen aiheissa. Enkenberg kertoo myös reaalielämän oppimisympäristöjen edun olevan ongelman liittäminen luontaiseen kontekstiin. Koska kyseessä on tosielämä, on ongelmakin todellinen ja siihen liittyvät asiat oikeasti vaikuttavia ja merkityksellisiä. Tutkiva oppiminen on siis monin tavoin hyödyllistä ja kehittää haluttuja taitoja oppijassa. Enkenbergkin kirjoittaa, että "Kaiken kaikkiaan opiskelijat näyttävät arvostavan ja arvioivan korkealle ongelmakeskeistä työskentelyotetta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti