Koulun ulkopuolella tapahtuvasta pelaamisesta ja netissä surffailusta vastuu kuuluu vanhemmille, ei opettajalle. Ei siis mielestäni ole opettajan vastuulla jos vapaa-ajalla tapahtuvasta pelaamisesta tulee haittavaikutuksia lapselle, mutta silmiä siltä ei silti voi opettaja sulkea. Useinhan vanhemmat eivät tiedä lapsen käyttäytymisestä kavereiden kanssa tai koulussa tapahtuvasta toiminnasta, jota taas opettaja seuraa joka päivä. Usein se siis voi olla opettaja joka ensimmäisenä huomaa aggressivisen/pelokkaan pelaamisesta johtuvan käytöksen lapsessa. Opettajan täytyy mielestäni siis olla kiinnostunut oppilaiden pelaamisesta ja netissä surffailusta. Itse muistan uskoneeni pienenä opettajaa monessa asiassa paremminkin kuin vanhempiani, ja siksi koulussa kielletyt asiat tuntuivat kielletyiltä myös kotona. Vaikkei pelaamisesta ja netissä olosta olisi suuria haittavaikutuksia lapselle, täytyy silti tehdä selväksi esim. kauanko aikaa koneella saa viettää päivässä. Tällaisista asioista koulussa voisi puhua, samoin ikärajoista peleissä. Opettaja ei kuitenkaan voi kieltää oppilasta pelaamasta, voi vain valistaa ja toivoa että vanhemmat huolehtivat.
Opettajan on hyvä olla tietoinen oppilaiden nettimaailmasta siksikin että voi käyttää sitä hyödyksi opetuksessaan. Kokeneet pelaajat voisivat tehdä oman pelin tai soveltaa jo olemassa olevia oppiakseen asioita, ja kokemattomammat voisivat opetella hankkimaan tietoa netistä tai kokeilla siellä valmiina olevia kehittäviä pelejä. Koska nykyään opetus ja tehtävät ovat usein tvt:tä sisältäviä, täytyy opettajan tietää mistä lähtökohdista oppilaat rupeavat tekemään annettuja tehtäviä. Tällöin opettaja osaa tehdä harjoituksia jotka osuvat jokaisen lapsen lähikehityksen vyöhykkeelle ja jokainen oppisi uusia käyttökelpoisia taitoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti