2) Mistä oppilaat olivat erityisesti kiinnostuneita? Miten he osoittivat kiinnostuksensa?
3) Millaisia ongelmia oppilailla oli työkentelyssä? Miten he ratkaisivat ongelmat?
4) Missä tilanteissa opiskeluilmapiiri oli mielestäsi positiivinen? Miksi?
5) Missä tilanteissa opiskeluilmapiiri oli mielestäsi negatiivinen? Miksi?
6) Miten tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen tuki mielestäsi oppilaiden oppimista? (opettajan ja oppilaiden sekä oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus, käsitteen oppiminen, mallintaminen)
7) Miten kehittäisit edelleen koulusovelluksen toteutusta? (esim. vuorovaikutus, tehokkuus, opetusmenetelmät)
Olimme ryhmämme kanssa Ylämyllyn koululla pitämässä robotiikasta koulusovelluksen. Oppilainamme olivat koulun 5 luokkien tytöt, sillä pojat olivat jo kokeilleet robotteja teknisessä työssä. Jaoimme oppilaat kahteen ryhmään luokkien pienuuden vuoksi. Alun johdatteluna toimi robotiikkaa käsittelevät videot. Videoilla oli vanhusten ulkoilutusrobotti, robottikoira ja teollisuudessa käytetty puhelimia kokoava robotti. Oppilaat pohtivat, mitkä roboteista ovat hyödyllisiä ja minkälaisia robotteja ei tarvita. Tämän jälkeen oppilaat saivat koota oman legorobottinsa. Kun robotti oli valmis, täytyi oppilaiden yrittää ohjelmoida se tekemään erilaisia liikkeitä. Mukaan sai tulla "omia liikkeitä", eli kaikenlaiset robotin kokeilut olivat sallittuja (emme rajoittaneet oppilaiden luovuutta meidän keksimiimme esimerkkeihin). Loppuhuipennuksena oppilaiden tehtävä oli keksiä tarina, jossa robotti seikkailee. Robotti piti ohjelmoida liikkumaan siten, että tarina eteni sen liikkeisiin sopivalla tavalla. Robotin piti siis osata myös odottaa oikeissa kohdissa niin kauan, että tarinan kertoja ehti lukea tarinaa eteenpäin.
Oppilaat olivat kiinnostuneita ihan mukavasti koko vierailun ajan, ja tekemistä tuntui olevan riittävästi muttei liikaa. Robotin kasaaminen saattoi olla hieman pitkästyttävää, varsinkin niissä ryhmissä joissa yksi oppilas halusi tehdä koko robotin itse. Mutta kun ryhmät pääsivät ohjelmoimaan robottia ja joutuivat ratkaisemaan ongelmia ohjelmoinnissa, he innostuivat kokeilemaan erilaisia toimintoja. Motivaattorina toimi varmasti onnistumisen tunne kun ryhmä sai robotin liikkumaan haluamallaan tavalla. Myös yllätyksen olivat hauskoja, kun esimerkiksi robotin oli tarkoitus kääntyä mutta se rupesikin pyörimään ympyrää itsensä ympäri. Toisaalta juuri ohjelmointivaiheessa osa oppilaista näytti turhautuneilta ja tarvitsivat apua kun ohjelmointi ei sujunut suunnitelmien mukaan. Tarina oli hyvä lisäys tuokion loppuosaan, sillä pelkkää perusohjelmointia tuskin oppilaat olisivat jaksaneet innostuneina tehdä. Kaikki ryhmät saivat aikaiseksi tarinan ja esittivät sen muille. Innostuneisuus näkyi halukkuutena saada robotin ohjelmoinnista hyvä, pienetkin virheet haluttiin korjata eikä asenne ollut "kunhan vain saadaan jotain tehtyä". Ongelmiakin tosin esiintyi. Osalla ryhmistä robotin kokoaminen kesti kauan, osaksi epäselvistä ohjeista ja puuttuvista paloista, mutta osaksi myös ryhmän jäsenten haluttomuudesta ratkaista vastaantulevat ongelmat ja perehtyä tehtävään asiaan. Itse koin vaikeaksi ongelmatilanteessa neuvomisen, jotta en antaisi liian suoria vastauksia, mutta että sopivasti auttaisin ryhmää kuitenkin etenemään työssään. Ongelmat saatiin kuitenkin ratkaistua ryhmän jäsenten tiedonjakamisella, aina joku osasi neuvoa jossain asiassa ja toinen taas osasi toisen.
Opiskeluilmapiiri näyttäytyi positiivisena etenkin luokan oppilaiden innostuneisuudessa tarinan kehittelyyn. Työskentelyryhmien jäsenet "puhalsivat yhteen hiileen", he tekivät yhdessä tarinaa ja jokainen keksi uusia ideoita, joita muut ryhmässä vastaavasti kuuntelivat ja huomioivat. Tarinoita esiteltäessä kaikki jaksoivat kuunnella ja katsella toisten ryhmien tuotoksia eikä ainakaan minusta näyttänyt esiintyvän negatiivisia kommentteja tms. toisten ryhmien tuotoksia kohtaan. Ryhmien sisällä kommunikointi ja yhteistyö sujui hyvin (johtuen kenties siitä, että oppilaat saivat itse jakautua ryhmiin ja näin ollen he olivat ennestään kavereita keskenään) mutta eri ryhmien jäsenet eivät välttämättä olleet toisiaan kohtaan niin positiivista ilmapiiriä luovia kuin toivoisi. Esimerkiksi yhdeltä ryhmältä puuttui johto joka liitetään robotista tietokoneeseen, ja kehotimme heitä lainaamaan johtoa toiselta ryhmältä. Johdon vaihtoon tarvittiin kuitenkin lähes aina joku meistä opiskelijoista, sillä ryhmän jäsenet eivät kommunikoineet keskenään eivätkä huomioineet toisen ryhmän tarpeita. Koko luokan yhteistyössä olisi siis parannettavaa ja kenties jokin kaikille yhteinen projekti voisi lisätä positiivista ilmapiiriä kaikkien oppilaiden välillä.
Tvt:n käyttö tuntui innostavan oppilaita opiskeluun. Alun johdattelun videot kiinnittivät kaikkien huomion ja herätti hyviä ajatuksia oppilaissa. Uskon videoiden jäävän paremmin mieleen kuin meidän puheemme, ja elävä kuva on aina parempi kuin puheesta keksitty mielikuva. Robotit edistivät myös ongelmanratkaisutaitoja. Ohjelmoinnissa sattunee virheet näkyivät robottien liikkeissä, ja oppilaat joutuivat itse pohtimaan mitä tulisi ohjelmoinnissa muuttaa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Konkreettinen omien tekojen seurausten näkeminen robotin uudessa liikkeessä havainnoillisti suoraan oman ajattelun ja toiminnan tärkeyttä.
Koulusovelluksemme oli mielestäni sopiva ryhmälle ja tarpeeksi vaativa heidän taitoihinsa nähden. Kehitettävää toki aina löytyy. Mikäli robotteja olisi enemmän, kaksi oppilasta olisi parempi määrä yhden robotin käytössä kuin kolme tai neljä. Tällöin ei tulisi vapaamatkustajia ja kaikki saisivat hyvät mahdollisuudet toimia robotin kanssa. Samoin voisi olla opettavaista syventää tietämystä roboteista ja lisätä eettistä pohdintaa niiden käytöstä. Oppilaat olivat yleisesti sitä mieltä, että vanhuksia ulkoiluttava robotti on tärkeä ja hyödyllinen, kun taas etukäteen olimme ajatelleet että roboteilla ei voi korvata juuri vanhuksen ulkoiluttajaa. Jokin tehtävä olisi siis ollut hyvä aiheesta. Tuokiomme sopi mielestäni aluksi robotiikan tutustumiseen, mutta perustietojen omaksumisen jälkeen sovelluksia voisi keksiä paljon lisää. Sensoreiden käyttö robotissa voisi olla jännää ja uusia asioita opettavaa, samoin erilaisten robottien tekeminen. Myös 4 (koko kahdelle luokalliselle 8) opiskelijaa luokassa tuntui aika paljolta, meidän olisi ehkä pitänyt paremmin sopia kuka puhuu milloinkin ja mitkä asiat. Toisaalta robottien rakennusvaiheessa 4 opiskelijaa ei ollut yhtään liian vähän kun koko ajan jollain ryhmällä oli pulmia ja tarvittiin nopeasti opettajan apua. Kaikenkaikkiaan vierailusta jäi hyvä mieli ja oppilaat tuntuivat pitävän robottien kanssa toimimisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti